Jos vuoden 2020 keskipohjalainen valittaisiin, Soiten infektioylilääkäri Marko Rahkonen olisi itseoikeutettu voittaja – koronaepidemia on tehnyt paljasjalkaisesta himankalaisesta median vakiovieraan

Sille tielle lähti nuori mies Himangalta. Aluksi kiinnostuksen kohteena oli yleislääketiede, jota sai harjoittaa kuuden vuoden ajan Himangan terveyskeskuksessa.

– Koko ajan oli sisätauteihin hinku, Rahkonen kuvaa tietään kohti infektiolääkäriksi erikoistumista.

Keski-Pohjanmaan keskussairaalasta se sitten lopullisesti lähti. Keskussairaalaan tarvittiin infektiolääkäri. Silloinen johtajaylilääkäri Sakari Telimaa kysyi kiinnostusta. Rahkonen oli kiinnostunut.

Ei muuta kuin menoksi ja Ouluun erikoistumaan. Erikoista sekin, että juuri tuohon aikaan viime vuosikymmenen alussa kohistiinsikainfluenssasta.

– Olin Oulusta lainassa täällä, kun olivat sikainfluenssan pahimmat ryysikset. Siitäkin tuli arvokasta kokemusta. Infektiolääkärin paperit sain vuonna 2011.

Maailma taas oli saanut jo aikaisemmin kokemustaSARSista, lisää tuliMERSistä jalintuinfluenssastakin.

SARS ja MERS ovat molemmat koronaviruksia, mutta oleellisesti vähemmän ärhäköitä leviämään kuin Kiinasta pyytämättä ja yllättäen tullut COVID-19, joka pani viime maaliskuussa koko maailmanjärjestyksen uusiksi.

Kävikö muuten niin, että niin WHO:n kuin joukon jatkona suomalaisetkin asiantuntijat tulivat yllätetyiksi? Marko Rahkosen vastausta voi tulkita myöntäväksi.

Ehkä näin todella kävi, mutta loogisista syistä. Täysin uuteen tautiin oli mahdotonta varautua, kun se oli.... niin... täysin uusi.

– Aikaisemmin tunnetut koronavirukset eivät omanneet samanlaista kykyä (kuin COVID-19) levitä nopeasti ympäri maapallon, vaan jäivät alueelliseksi. Ehkä ajateltiin, että tämä uusi käyttäytyy samalla tavalla kuin muutkin tähän saakka tiedetyt koronavirukset, mutta tämä olikin erilainen.

Oli totisesti. Se on tullut viime kuukausina meille kaikille selväksi.

Jos katsotaan koronapandemian kehitystä maailmanlaajuisesti, kokonaiskuva on selvä. Ensimmäinen isku tuli kevättalvella. Siihen reagoitiin eri puolilla maailmaa ankarin rajoitustoimin. Suomikin lyötiin huhti-toukokuussa lähes lukkoon.

No, Ruotsissa ei reagoitu näin, mutta ei mennä nyt siihen. Valtionepidemiologi Anders Tegnellin ja kumppanien strategian tuloksia voi jokainen arvioida tilastoista. Ihan siitä vihoviimeisestä, kaikkein synkimmästä sarakkeesta.

Kesää kohti virus tuntuikin talttuvan. Suomessa elettiin sydänkesällä päiviä, kunTHL:n koronakartalle ei tullut ainuttakaan uutta merkintää.

Puheet toisesta aallosta alkoivat hiipua heinäkuun heleydessä, mutta syksyn tuulten puhkuessa kohti kaamosta tuli koronaimperiumin vastaisku.

Suomessakin tartuntojen määrä ylitti selvästi keväällä enimmillään kirjatut, vaikka vertailukelpoisia tautiluvut eivät olekaan. Syksyksi testikapasiteettia oli saatu nostettua moninkertaiseksi. Muualla maailmassa pandemia uhkasi karata tykkänään käsistä.

Tuliko itsellesi kesän jälkeen mieleen ajatus, että jospa tämä tästä?

– Ei. Aika selvältä näytti, että tässä tulee aaltoja. Siihen oli ainakin pakko varautua. Jos niin ei olisi käynyt, se olisi tietenkin ollut aivan mahtava tilanne. Takaraivossa oli kuitenkin koko ajan ajatus, että joudumme syksyllä palaamaan tähän asiaan. Pelko oli, että aalto voisi olla isompikin, koska rajoitustoimet olivat keväällä olleet niin jyrkät.

Syksyn aikana linjana on ollut kohdentaa rajoitustoimia alueellisesti. Se on tarkoittanut paikoin sekavaltakin vaikuttavaa viestintää, jossa oman vaikeusasteensa on tuonut rajanveto.

Esimerkiksi Keski-Pohjanmaa on toistaiseksi selvinnyt yllättävänkin vähällä, vaikka niin etelässä kuin pohjoisessa epidemia on paikoin ollut riistäytymässä. Keski-Pohjanmaa luokitellaan juuri naapurien tilanteen vuoksi edelleen kiihtymisvaiheen maakunnaksi.

Soiten alueella koronatartuntoja on kirjattu reippaan yhdeksän kuukauden aikanapyöreästi 150. Osastohoidossa on ollut toistaiseksi yllättävän vähän, vain hieman toistakymmentä koronapotilasta. Mikä tämän selittää?

Ensinnäkin on tietysti todettava, että Soitessa on tehty kautta linjan erittäin hyvää työtä. Infektioylilääkäri on antanut aiemmin ja antaa nytkin tunnustusta keskipohjalaisten kuuliaisuudelle noudattaa annettuja ohjeita. Onnikin on suosinut. Tuuri ja tunnollisuus on ollut koronankestävä kombinaatio.

– Toimintatapa kuinka välttyä tartunnoilta on ollut kiitettävää, vaikka altistumistilanteita on toki tullut. Olemme pystyneet myös aika nopeasti reagoimaan tartuntoihin. Jäljitystyöhän on päästy nopeasti, kun testitulokset ovat tulleet nopeasti. Kokonaisuutena hyvä tilanne on tuurin ja ihmisten tunnollisuuden yhdistelmä, Rahkonen pelkistää.

Tilastot. Harvoin mediassa numeroita on suollettu päivittäin niin paljon kuin koronapandemian aikana. Mitä pienempi alue, sitä suurempi uutinen on yksikin uusi tartunta.

Tartuntojen lisäksi tilastoidaan, testien määrää, ilmaantuvuuslukuja, kerrataan millä kriteereillä jokin alue on perustasolla, toinen kiihtymis- ja kolmas leviämisvaiheessa. Ja niin edelleen.

– Tuntuu, että uutisointi on ollut pahimmillaan tilastomässäilyä. Pitäisi enemmän miettiä lukujen takana olevia asioita ja ilmiöitä. Puhua asioista, mihin oikeasti voi vaikuttaa eikä välttämättä siitä mikä päivittäinen luku milloinkin on.

Sitten on se äärimmäinen tilasto.

Marko Rahkonen ei kiistä eikä vahvista – Soiten omaksuman tiedotuspolitiikan mukaisesti – Keskipohjanmaan tietoa, jonka mukaan Keski-Pohjanmaan keskussairaalassakin on kirjattu ainakin parin iäkkään ihmisen menehtyminen koronaviruksen aiheuttamaan tautiin.

Kaikkiaan Suomessa on raportoitu viime keskiviikkoon mennessä koronavirukseen liittyviä kuolemia yhteensä 524.

– Kun kuolemantapauksista puhutaan, ne ovat hyvin arkaluonteisia asioita. Tietynlaiset otsikot vain myyvät. Sehän siinä on taustalla. Mitä isompi luku, sitä paremmin lehti myy.

Rahkonen on sinänsä hyvin sovinnollisesti esittämässään mediakritiikissä tietysti oikeassa. Toisaalta nykypäivänä käytännössä jokaisessa mediassa seurataan analytiikan avulla tarkasti mitkä jutut kiinnostavat ja kuinka paljon.

Korona-aiheiset kiinnostavat melkeinpä näkökulmasta riippumatta kautta linjan. Paljon.

Rokote ja rokottamiset. Niihin koko ihmiskunta on nyt asettanut toivonsa.

Suomessakin rokotukset ovat käynnistymässä. Eivät asiat silti viikoissa tai edes aivan lähikuukausina muutu. Oprimismille ovat kuitenkin vissit perusteet olemassa. Kehitettyjen rokotteiden teho nousee yli 90 prosentin. Influenssarokotteissa esimerkiksi jäädään selvästi alempiin lukemiin.

Jokainen suomalainen myös saa rokotteen. Jos haluaa. Tunnettua on, että kaikki eivät halua. Osalla on kyse vilpittömästä pelosta, jota voidaan tiedolla hälventää.Pienemmän vähemmistön muodostavat salaliittoteorioiden marinoimat fanaatikot, joihin mikään informaatio ei pure.

Joka tapauksessa tunnelin päässä näkyy muunkin kuin päälle syöksyvän junan valo.

– Riippuu tietysti siitä minkä verran rokotteita saadaan ja miten väestöä saadaan rokotettua. Oma arvioni, että pääsemme ehkä helmikuussa rokottamaan väestöä isommassa mittakaavassa. Menee varmaankin useampi kuukausi ennen kuin ihmisiä saadaan rokotettua riittävässä määrin.

Onko normaali kesä toiveajattelua?

– Suhteellisen normaali kesä on toiveissa. Sekä rokottamisen että vuodenaikavaihtelun takia. Toivottavasti rokottaminen näkyy siinä, että ensi syksynä ei näin laajoja aaltoja tulisi nyt on tullut.

Haastatteluhetkellä aikaa jouluun on muutama päivä. Parin päivän ajaksi Marko Rahkonenkin toivookin saavansa rauhoittua perheensä pariin kotiin, joka sijaitsee Himangan keskustassa.

Lastenlääkärinä Soitessa toimiva vaimo Minna Rahkonen toki tietää oman ammattinsakin puolesta, että asiat voivat nopeasti muuttua.

On koronavuosi 2020 totuttanut siihen myös muut perheenjäsenet. Heihin kuuluvat vaimon lisäksi 18-vuotias poika, 15-vuotias tytär ja 10-vuotias poika.

– Nuorimmainen totesi anopille kuukausi sitten, että iskä käy meillä vain nukkumassa, Rahkonen naurahtaa.

Toki viime kesänä rauhallinen tautitilanne antoi mahdollisuuden pariin kahden viikon lomapätkään sekä Rahkoselle että Soiten toiselle infektiolääkärille Arto Niemiselle.

Sitten on taas menty.

– Kyllähän tämä on haastanut omaa jaksamistakin. Käytännössä ollaan joka toinen viikonloppu koronan takia kiinni. Aika pitkälti illatkin menevät sähköpostia lukiessa ja puhelinta mukana kantaessa. On ollut pakko yrittää ottaa vapaa-aikaa, kun se on vain suinkin ollut mahdollista. Yrittää kuntoilla ja liikkua, että saa vähän vastapainoa tälle työlle.

Rahkonen muistuttaa ikään kuin joulun sanoman mukaisesti toivon merkityksestä.

– Kyllä me tarvitsemme positiivista ajattelua. Jos pelkästään uhkakuvilla mässäilee, se käy itselle ja kaikille muillekin raskaaksi. Ei mikään estä, etteivätkö ne positiivisetkin vaihtoehdot voisi toteutua.

Niinpä. Niihin uskoen ja luottaen kohti uutta vuotta.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä