sunnuntai 24.1.2021 | 05:52
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Elokuva-arvostelu: Kohti ääretöntä on Roy Anderssonin myöhäiskauden yhteenveto ja tilinpäätös – Elokuvallista Samuel Beckettiä: Jatkettava on, vaikka tuntuu, ettei aina jaksaisi

Hannu Björkbacka
Ke 13.1.2021 klo 16:28

ELOKUVA: Kohti ääretöntä (Om det oändliga). Ohjaus ja käsikirjoitus Roy Andersson. Kuvaus Gergely Pálos. Pääosissa Martin Serner, Jessica Louthander, Bengt Bergius. 76 min. K12. Bio Rex

★ ★ ★ ★

Ohjaajan kotimaassa Ruotsissa marraskuussa 2019 ensi-iltaan tullutta, mutta Suomessa ja maailmalla yleisimmin viime vuoden loppupuolella kiertänyttä elokuvaa Kohti ääretöntä on arveltu Roy Anderssonin viimeiseksi. Kokkolassa loppuunmyyneen kerhonäytöksen jälkeen Bio Rex esittää merkkifilmin ensi keskiviikkona yleisörajoitusten hieman hellittäessä.

Taiteilijoille ei ikä yleensä ole este, vain hidaste. 77-vuotiaan ruotsalaismestarin terveys on kuitenkin viime vuosina reistaillut. Muutenkin raskasta elokuvantekoa rasittaa entisestään Anderssonin piinallinen täydellisyyden tavoittelu.

”Jos pystyy yhdistämään teknisen perfektionismin kauniiseen energiaan ja runouteen, saa fantastista aikaan. Sen minä haluan tavoittaa, mutta se on äärimmäisen vaikeaa”, on ohjaaja todennut. Kohti ääretöntä on Anderssonin suppean, mutta painokkaan tuotannon kuudes pitkä elokuva. Ensifilmin Eräs rakkaustarina (1970) ohella uutuus on tekijänsä kaunein ja lempein työ, vaikkei uran paras olisikaan.

Kaiken sydämellisyytensä Roy Andersson on varannut pilaantumattomalle nuorisolle. Yrittäkääpä pysyä kyynisinä tiellä tanssivien neitojen, yksiössään termodynamiikasta keskustelevan pariskunnan, tai oloaan kastelemattomaan toimistokasviin vertaavan nuorukaisen kuvaelmien kohdalla.

Anderssonin aikuiset ovat elämän reissussa rähjääntyneitä. Heillä on pienet ja suuret kriisinsä. Pastori hätääntyy menettäessään uskonsa. Jonkun auto prakaa. Kengän korko pettää. Sää muuttuu huonoksi matkalla syntymäpäiville. Vanha koulukaveri ei tervehdi. Viinilasi läikkyy liinalle. Syksy saa. Mutta on isompaakin ja konkreettisempaakin kohdetta, kuten Hitler bunkkerissaan ja ”kunniamurhan” jälkinäytös. Näihin ohjaaja lataa katkerimman sappensa.

Kohti ääretöntä on Roy Anderssonin myöhäiskauden yhteenveto ja tilinpäätös. Mestarillisen trilogian Toisen kerroksen lauluja (2000), Sinä elävä (2007) ja Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien (2014) rinnalla se on kevyempi ja kaihoisampi. Ei ehkä yhtä syvällinen kuin edelliset, mutta selvänäköisyydessäänkin empaattisempi.

Roy Andersson ei kuvaa kokonaisia tarinoita, vaan esittelee ihmisensä valikoiduissa kohtauksissa, joista elämä piirtyy muutamaan minuuttiin. Jotkut saavat jatkuvajuonisia kuvaelmia ohjaajan elävien maalausten kokoelmaan. Pastoria (Martin Serner) ja hammaslääkäriä (Thore Flygel) seurataan pitempään. Ikkunan ääressä selin seisova viestintäpäällikkö sivalletaan kankaalle yhdellä lyhyellä, kirurgisen tarkalla viillolla: ”Näin naisen, joka ei tuntenut häpeää”, sanoo näkymätön kertoja.

Kohti ääretöntä on erillään pysyvien, etäisyyttä pitävien ja yksinäisten ihmisten kavalkadi. Anderssonin maailma tuntuu pandemian etiäiseltä. Pöydässä istuvat ylioppilaat katselevat kadulla tanssivia tyttöjä uteliaina, kuten vanhemmatkin, mutta ryhmät pysyvät erillään. Iloa on, mutta haurasta ja hillittyä.

Ruotsalaismestarin perfektionismi näkyy siinä, että lähes jokainen ylirealistiseltakin näyttävä tilanne on rakennettu studiossa pienoismalleja, perspektiiviharhaa ja digitaitoja yhdistämällä. Oma lukunsa on hyppy suoraan fantasiaan, kun pariskunta lentää kaupungin yllä kuin Chagallin maalauksen rakastavaiset.

Vaikka heikompiakin hetkiä runsaan tunnin pituiseen filmiin mahtuu – Hitler-sketseissä ei esitetä mitään uutta, hammaslääkärikohtaus jää vaimeaksi – on ohjaaja vapautunut vanhoilla päivillään. Uran lopulla Andersson pelkistää ilmaisuaan, kuten Bergman, Bresson ja Buñuel häntä aiemmin.

Näyttelijät on maskeerattu kalpeiksi ja kulmat tummiksi kuin mykkäfilmin esiintyjillä. Nämä ihmiset ovat jokamiehiä, joiden kompastelut vastuksissaan synnyttävät hiljaista komiikkaa. Surkuteltavat tilanteet on vain kestettävä. Auton pulaan jättämäkin avaa lopulta konepellin ja ryhtyy hommiin.

Roy Andersson on elokuvallista Samuel Beckettiä: Jatkettava on, vaikka tuntuu, ettei aina jaksaisi.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »