Ihmiset 

Arto Alpian vuosikymmeniin Kaustisen kunnanjohtajana on mahtunut myrskyä ja tyyntä – kansanmusiikkisäätiön talouteen liittyvät ankarat syytteet tuntuivat kohtuuttomilta ja epäoikeudenmukaisilta – Videolla Alpia kertoo mielimusiikistaan ja parhaasta ystävästään

Lokakuu on vasta saatu alkuun, mutta Kaustisen kunnanjohtajaArto Alpialla on hyvässä muistissaMarraskuu.

Muisto ei ehkä palauduLapsuuden sankarille, mutta nuoruuden ystävälle. Eikä pelkästään niin. Vaan elämänmittaiselle ystävyydelle, joka jatkuu edelleen.

Katso video:

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Numeroilla voi erittäin hyvin perustella asioita. Numeroilla, tilastoilla ja niistä johdetuilla ajatuksilla koetan aina vakuuttaa meidän päättäjiämme.

Kahdeksan kuukauden välein vuonna 1957 syntyneiden Alpian jaHeikki Salon urat olisivat teoriassa voineet vaikka vaihtaa paikkaansa.

Ehkä kuitenkaan ei. Niin se 30 vuotta kunnanjohtajana luotsanneen Alpian muistaman mukaan kuitenkin oli, että koulussa Alpian laulunumero oli yhdeksikkö ja Salon kuutonen.

Heikki Salon monumentaalinen ura on perustunut sittenkin enemmän kirjoittamiseen. Niin suomirokin ikoniseen kastiin kuuluvanMiljoonasateen keulakuvana kuin on toiminutkin.

On muuten toiminut yhtä kauan kuin Arto Alpia on ollut Kaustisen johtopaikoilla ja johdossa. Kohtalon veikeä sattuma – jos on nyt on sattuma...

– Hessu on ollut hirveän tärkeä ihminen minulle aina, Alpia pelkistää kouluaikana Lapualla ”monenlaista jekkua” tehneiden ystävien välit.

Eiköhän ole syytä kysyä myös Heikki Salon mielipidettä vuosikymmenien ystävyydestä ja sen säilymisestä. Mennään siihen lopuksi.

Pitikö Arto Alpiasta lopun perin tulla kunnallismies, on vähän siinä ja siinä. Välttämättä ei.

Ei isä pojastaan pappia toivonut, muttaLapuan Länsikylällä sijainneen kotitilan jatkajan.

Ei se mennyt niin. Teräväksi pojaksi huomattua Artoa patisti opettaja oppikouluun. Siitä vinkistä oli helppo ottaa vaari.

Valkolakin jälkeen nuori Alpia hieman mietti mille alkaisi ja päätti aloittaa laskentatoimen opinnot Lapuan kauppaopistossa.

– Se on ollut äärimmäisen hyvä koulu koko elämääkin ajatellen. En kunnallisuraa tuossa vaiheessa miettinyt. Enemmänkin jotain talouteen liittyvää, kirjanpidosta alkaen. Olen aina ollut matemaattissuuntautunut ihminen.

Pidät numeroista?

– Kyllä! Ne ovat faktaa. Numeroilla voi erittäin hyvin perustella asioita. Numeroilla, tilastoilla ja niistä johdetuilla ajatuksilla koetan aina vakuuttaa meidän päättäjiämme.

Alpian puheessa on väärentämätön eteläpohjalainen poljento, vaikka murre sinänsä on joutunut taipumaan Perhonjokilaaksossa vietetyille vuosille.

Takaisin nuoren Alpian ratkaisuun hakeutua kunnallisalalle. Ylioppilasmerkonomiksi valmistuttuaan hän pääsi töihin Lapuan kaupungille.

– Tein siellä monenlaista. Nuorena miehenä sitten ajattelin, että voisihan näitä samoja hommia tehdä vähän paremmalla palkalla.

Hieman varttuneempana miehenä tuo ajatus jo hieman naurattaakin. Eihän toki sen kummemmasta ollut kyse kuin eteläpohjalaisesta konstailemattomuudesta ja keskipohjalaista geeniperimää huljakkaammasta itsetunnosta.

Varsinainen käänne tapahtui, kun Lapuan kaupungin toimistoväki lähetettiin Kunnallisopiston kurssille.

– Siellä oli kunnallishallinnosta oppikirja, joka piti tenttiä. Minähän sain erinomaisen arvosanan. Siitä sitten aloin hakeutua opiskelemaan Tampereelle.

Kyse oli hallintovirkamiestutkinnosta. Tarkoitus oli myös jatkaa opintoja, mutta tuohon aikaan Arto ja Tarja Alpian perhe kasvoi. Esikoispoika Atte syntyi vuonna 1985. Keskimmäinen veljeksistä Jussi on syntynyt vuonna 1989 ja kuopus Eetu vuonna 1992.

– Kyllä sitä sen verran vanhanaikainen oli, että kun jälkikasvua tulee, on lähdettävä töihin.

Lopun voi sanoa olleen niin Arto Alpian kuin Kaustisen kunnankin historiaa. Ensimmäiset vuodet hän toimi taloussihteerinä ja sen jälkeen titteli muuttui sekä komealta kalskahtavaksi että hieman huvittavankin vanhanaikaiselta kuulostavaksi kunnankamreeriksi.

Sitten tuli kevät 1991. Tulikeskustan ”veret seisauttanut” vaalivoitto. Sillä oli heijastuksensa myös Kaustisen kunnan johtamiseen.

Vapun aluspäiviä 1991 elettiin, kun presidentti Mauno Koivisto nimitti tuolloin muutaman viikon alle 37-vuotiaan Esko Ahon johtaman porvarihallituksen.

Vetelin Räyringin suuri poika halusi Helsinkiin avustajakseen tutun miehen Perhonjokilaaksosta.Altti Seikkula (1948–2011) toki syntyi Kalajoella, mutta oli toiminut Kaustisen kunnanjohtajana vuodesta 1975 lähtien.

Seikkulan erityisavustajaura Helsingissä kesti kolme vuotta. Vuonna 1994 hänet valittiin tuona vuonna perustetun Keski-Pohjanmaan liiton maakuntajohtajaksi. Erityisavustaja- ja maakuntajohtajavuodet Seikkula oli virkavapaalla Kaustisen kunnanjohtajan tehtävistä.

Cheekin sanoin voisi kysyä retorisesti, että ”kuka muu muka” kuin Arto Alpia olisi ollut luonteva tuuraajaa Seikkulalle.

Näin ainakin Kaustisella ajateltiin, kun kunnankamreeria pyydettiin tuuraushommiin. Alpia suostui. Ymmärsi kuitenkin hyvin, että nyt otetaan miehestä tosissaan mittaa.

– Tajusin kyllä, että kyse on tosi kovasta pestistä. Tein mielestäni paljon töitä lukemalla kaikki paperit mitä täältä vain löytyi. Kova paikka siihen hommaan oli suoraan hypätä.

Osoittautui vielä kovemmaksi kuin kukaan keväällä osasi synkimmissäkään painajaisissa aavistaa.Valtakunta romahti vapaassa pudotuksessa lamaan, jonka kaltaista ei oltu koettu sitten 1930-luvun pulavuosien.

Se oli shokki kaikille. Niin valtiolle, kunnille kuin yksityisille kansalaisille. Tapahtui sellaista mitä ei olisi pitänyt koskaan enää voida tapahtua. Vertaus koronapandemiaan saattaa olla kaukaa haettu, mutta odottamattomuudessaan 1990-luvun alun lama vertautuu siihen.

– Se taitos oli niin jyrkkä! Koko Suomihan oli rakennettu jatkuvalle kasvulle. Meilläkin Kaustisella verotulot kasvoivat sitä vauhtia, että syksyllä aina mietittiin, että mihin sitä rahaa vielä laitettaisiin.

Tämä ”ongelma” ratkesi kertarysäyksellä.

– Oli ihan toisinpäin, että mistähän saisi vielä niistettyä. Meilläkin oli sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuus oli ennen lamaa 61 prosenttia. Nyt se on 27 prosenttia.

Oltiin tilanteessa, jossa valtion peppu aukesi yhtäkkiä. Korot huitelivat taivaissa eikä ulkomaisen lainan saanti ollut itsestäänselvyys.

Kun valtakunnan yleistilanne oli mikä oli, mitä jossain yksittäisessä Kaustisen kunnassa pystyi tekemään?

– Se oli sitä saneeraamista ja sopeuttamista. Kuinkahan monta talouden tervehdyttämisohjelmaa meikäläinenkin on tehnyt, Alpia huokaa.

Selvisihän Suomi lopulta kurimuksestaan. Arveltiin Kaustisellakin, että Altti Seikkulan tuuraaja oli tulikoevuosistaan selvinnyt. Kun joulun alla 1995 valtuusto äänesti kunnanjohtajasta, vain vajaa kourallinen valtuutettuja ei olisi Alpialle jatkopestiä suonut.

Mittaa sille annettiin tuossa vaiheessa kahdeksan vuotta, vuoden 2003 loppuun. Sen jälkeen kontrahti on ollut mallia toistaiseksi voimassa oleva.

Kansanmusiikki, Kaustinen jaKaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat käsite, joka tunnetaan koko Suomessa sekä laajalti myös kansainvälisesti.

Musiikkimies on myös kunnanjohtaja. Kelttisävelet ja Yhdysvaltojen syvän etelän juurimusiikki – blues siinä lajissa erityisesti – sytyttävät ja rentouttavat. Eikä se Miljoonasadekaan ole unohtunut...

Mutta kansanmusiikkijuhliin. Nyt jo yli puolen vuosisadan mittaiseksi yltäneiden festivaalien taival ajautui vuosituhannen ensimmäisen kympin aikana taloudellisestiPeltoniemen Hintrikin surumarssiksi. Homma yksinkertaisesti kasvoi liikaa ja samalla karkasi taloudellisesti käsistä.

– Se paisui jotenkin hallitsemattomaksi. Ohjelmistopuolella oli liian monenlaista ja kaikille tarjolla.

Onko väärin sanottu, että tultiin tilanteeseen, jossa kansanmusiikkijuhlat eli yli varojensa?

– Kyllä sen voi niin sanoa. Uskottiin kasvun jatkuvan aina vaan. Meillä oli parhaimmillaan 12 000 ihmistä areenalla (Leningrad Cowboys, Ultra Bra), mutta siinä se raja alkaa olla.

Sitten tuli sekin aika, että ryhdyttiin ratkomaan leivättömän pöydän ääressä oliko Kaustisella koukattu kansanmusiikkijuhlien taloudessa laillisen rajan väärälle puolelle.Kansanmusiikkisäätiö oli asetettu konkurssiin lokakuussa 2011.

Pääsyytetty oli kunnanjohtaja Alpia.Poliisin oma-aloitteisesti käynnistämän esitutkinnan jälkeen syyttäjä syytti raskaimman jälkeen. Törkeä kirjanpitorikos, törkeä petos, törkeä virka-aseman väärinkäyttö...

Ei nyt putkaa, linnaa ja vankeutta näistä olisi Alpialle seurannut. Ehdollista vankeutta joka tapauksessa.

Lopputulos oli syyttäjän kannalta nöyryytystä hipovan tyly. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeushylkäsi toukokuussa 2013 kaikki syytteet.Niin teki myös Vaasan hovioikeus joulukuussa 2014. Helmikuun lopussa 2015 syyttäjä ilmoitti, että ei hae valituslupaa Korkeimpaan oikeuteen. Se oli siinä.

Mutta mitä ajatteli kunnanjohtaja Alpia poliisikuulustelujen ja oikeuskäsittelyjen aikana?

– Tuntui todella kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta. Ihmettelin niitä syytteissä olevia väitteitä. Osa oli sellaisia, että olisinpa tehnyt niin tai näin, aina olisin tehnyt väärin.

Kuinka makealta tuntui, että lopulta koko juttu lysähti syyttäjän näkökulmasta kasaan?

– En kokenut mitään riemunkiljahduksia. Koko juttu oli nöyryyttävä. Vanhempani olivat tuolloin vielä elossa. Naapuri oli kysynyt vanhalta isältäni, että ”joko se teidän poika on pantu linnaan?”. Vaikka sanoin heille, että ei tässä nyt mitään ole, kyllä siellä vain itkeä pillitettiin. Sama tämä oli pojilleni. Ainakin herkimmät heistä ottivat tämän raskaasti.

Entä vaimo?

– Toki myös.

Koko perhe- ja lähipiirillesi prosessi oli raskas?

– Tosi raskas. Varmaan itse otin tämän näistä kaikista kevyimmin. Tiesin kuitenkin mistä on kysymys. Oli lapsenomainen usko, että kun aivan tyhjästä vedetään syytteitä, ei kai tämä voi... Joskus sentään totuus voittaa.

Yli kolmeen vuosikymmeneen on tietysti ehtinyt mahtua laman ja kansanmusiikkikäräjien lisäksi monenmoista muutakin.

Lähellä oltiin sitäkin, että Kaustinen ja Veteli olisivat lyöneet hynttyyt yhteen. Alunperin kyse oli nelikosta Halsua, Veteli, Kaustinen, Ullava, mutta pienimmät hyppäsivät ensimmäisinä kelkasta pois.

Totta ei tullut kvartetin isoimpienkaan suunnitelmista. Liitoskunnan nimeksi olisi tullut Kaustinen, mutta liitoskuntaa ei koskaan – ainakaan lokakuun lopussa 2007 – syntynyt. Suunnitelma kaatui Kaustisen valtuustossa yhdellä äänellä. Ei Alpia sitä tainnut tuossa vaiheessa ääneen sanoa, mutta ”rikos” lienee jo vanhentunut.

Sanotaan siis nyt.

– En sydämelläni ollut liitoksen kannalla. Se on rehellisesti sanottava.

Loppujen lopuksi on niin, että virkamiehet valmistelevat ja esittävät. Kunnanjohtajan roolissa tyydytään poliittisten päättäjien ratkaisuihin. Muuta vaihtoehtoa ei kansanvallassa ole.

– Kyllä se näin on.

Alpia korostaa kunnanhallituksen roolia. Sehän onkin toimielimenä kunnanjohtajan esimies. Kunnanhallituksen puheenjohtaja taas on kunnanjohtajan oikea käsi tai taistelupari.

– Kunnanhallituksen puheenjohtaja on kunnanjohtajan näkökulmasta tärkein luottamushenkilö. Tämän yhteistyön on ehdottomasti toimittava. Meillä on epäsäännöllisen säännöllisesti puheenjohtajapalavereita, joissa on myös valtuuston puheenjohtaja paikalla.

Kaustinen oli jo ennen perussuomalaistensuurta ”jytkyä” ja sen jälkeistä vakiintumista suureksi puolueeksimerkittävä tekijä Kaustisella. Miten asiat ovat kaikkina näinä vuosina (Alpian aloittaessa perussuomalaisten edeltäjä SMP oli vielä olemassa) sujuneet heidät kanssaan?

– Kyllä minä sanoisin, että kun on ollut isoja asioita, kyllä se yhteinen näkemys on aina puhumalla löytynyt. Mutta poliitikot ovat poliitikoita ja he tekevät politiikkaa.

Niin on aina ollut ja niin on aina oleva, lausui jo Sinuhe Egyptiläinen.

Yksi merkittävä poliittinen päätös on kunnanjohtajan valitseminen. Arto Alpia täyttää ensi maaliskuun kolmantena 65 vuotta. Ei kysytä enää, että mitä olet ajatellut tehdä isona, vaan oletko miettinyt eläkeasioita?

– Voin sanoa sen minkä olen sanonut puheenjohtajille: olen ajatellut katsella vielä Kaustisen maakuntaviestin kunnanjohtajana.

Vähemmän urheilua ja hiihtoa seuranneille tiedoksi, että Kaustisen maakuntaviesti kisataan loppiaisena 2023. Kaksi kuukautta myöhemmin Arto Alpian mittariin tulee 66 vuotta.

Parahiksi tuon vuoden alussa kuntakenttä kokee tuoreimman mullistuksensa. Tai ei niinkään kuntakenttä kuin kuntien tehtävät. Uudethyvinvointialueet ottavat hoitaakseen sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi pelastustoimen.

Kuntien tehtävät siis vähenevät, mutta tuskinpa samassa suhteessa kuntatalouden aiheuttamat huolet. Toisaalta. OnKeliber ja ontuulivoima. Ja onhan kaustislainen viulunsoitto matkallaUnescon maailman aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Eivät siis Arto Alpian seuraajan työt ihan loppumassa ole.

Soittokunnan johtaja ja kunnanjohtaja. Heikki Salon ja Arto Alpian kouluvuosina Lapualla syntynyt ystävyys on säilynyt läpi vuosikymmeninen.

Vaan nyt ollaan lopussa ja on aika ottaa puhelu Ouluun. Miljoonasade on aloittelemassa perjantaina aamupäivällä harjoituksia illan konserttia varten.Kumppanina on Oulu Sinfonia.

Heikki Salon paluumatka Tampereelle muuten kulkee Kaustisen kautta. Kahvihetki Alpioilla oli sovittu lauantaiksi.

Ei ollut syytä epäillä Arto Alpian puheita ystävyydestä Heikki Salon kanssa. Vahvistusta ei tarvittu, mutta sellainen tulee.

Annetaan Heikki Salon kertoa omin sanoin:

”Mää oon menny keskikouluun Lapualla ja siellä oon Arton oppinut tuntemaan heti ensimmäisestä luokasta. Meistähän tuli heti kuin paita ja peppu. Se kesti ihan abiturientiksi asti. Muutaman välivuoden jälkeen se on jatkunut aikuisiän ystävyytenä.

Arto muistaa oikein, mulla oli kutonen aina laulusta. Mää oon aina ollut luonteeltani semmonen, että yritän harrastaa sitä mitä huonoiten osaan. Se on mun elämänkohtalo.

Kyllä mulle biisin tekemisessä teksti tulee ensin. Mää oon niitä miehiä.

Arto mulle rokkihommat opetti. Sehän oli kuunnellut paljon enemmän kuin minä. Se mulle luennoi niistä aina. Määhän olin ehkä enemmän kirjallisuustyyppejä. Määhän luin kaiken mitä sain käsiini, mutta Arto opetti mulle rokkihommelit. Kysyi, että ootko kuunnellu sitä bändiä, tiäksä sitä ja tätä ja niin edelleen.

Ei noita elämänmittaisia ystävyyksiä hirveästi ole, kun rupeaa miettimään tuolta lapsuudesta lähtien. Sinänsä sellaiset hetket, jotka joillekin voivat olla ihan mitättömiä, tommosen tärkeän ihmisen kanssa ne ovatkin tärkeitä. Arto on arvokas mies mulle.”

Melkein voisi lopettaa kuin suuri Väinö Linna Tuntemattoman sotilaan.

Aika velikultia.

Lue lisää Heikki Salon kommentteja:

Miljoonasateen Heikki Salon ja Kaustisen kunnanjohtajan Arto Alpian ystävyys on kestänyt vuosikymmeniä: "Arto mulle rokkihommat opetti. Artosta tuli kunnanjohtaja ja musta soittokunnan johtaja."