Paikallisuutiset

Sieviläinen suutari Risto Mattola on vääntänyt kenkiä 43 vuotta eikä luota Tiktok-konsteihin vetoketjun korjaamisessa: "Se on vain hetkellinen apu" – Lue, mitä jokaisen pitäisi tehdä kengille kerran viikossa

Suutarin tärkeimmät koneet ovat ompelukone ja hiestauskone. Katso videolta, miten suutari vaihtaa vetoketjun kenkään.

SuutariRisto Mattola vetää kiinni naisten nilkkurin vetoketjun ja kehottaa kuuntelemaan ääntä.

– Tämä on melko hyvä, ei kuulu rahinaa.

Mattola kuitenkin sipaisee vetoketjun hampaita silikonisienellä, ja vetoketju menee sutjakasti kiinni.

– Näinkin saa kenkien käyttöikää jatkettua eikä tarvitse kääntyä suutarin puoleen.

Suutari ei ole pelkästään vanhojen ihmisten etuoikeus. Nuoret ehkä tiedostavat kierrätysasiat paremmin, vaikka nuoriso ostaa myös sesonkituotteita. Risto Mattola Suutari

Ylivieskalaisessa suutarinliikkeessä on korjattavana kaikenlaisia kenkiä työkengistä hiihtokenkiin. Hiihtokenkiä on korjattavana tähän aikaan vuodesta lähes päivittäin.

– Hiihtomonot joutuvat koville, sillä ne tehdään napakoiksi. Uskon, että monojen vetoketjuissa on sulkemisongelma, Mattola pohtii.

Hän näyttää, miten nilkka pitäisi muistaa suoristaa, jotta kenkä menee paremmin jalkaan. Silloin vetoketju pysyy suorana ja vetoketjun hampaisiin kohdistuu vähemmän rasitusta.

Mattola tarkastelee työkenkiä, joista on mennyt kantavuori ja kappi rikki. Kappi on kantapään ympärillä oleva rakennelma, joka on painettu jalalla rikki.

– Kenkä pitäisi aina vetää eikä polkaista jalkaan, Mattola neuvoo.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Siinäpä hyvä vinkki myös muiden kenkien käyttämiseen. Kenkiä voi säästää laittamalla ne nätisti jalkaan.

Juuri tällaista tietoa olemme hakemassa juttuun, joka käsittelee harkitsevaa kuluttamista.

Kun kenkiä muistaa huoltaa itse ja käyttää suutarissa, kenkien käyttöikä pitenee. Millaisia kenkiä sitten kannattaa korjauttaa?

– Lähtökohta on se, että jos tykkää itse kengistä, kannattaa käydä näyttämässä niitä suutarissa ja kysymässä, onko niitä järkevää korjata.

Hinta-arvion kuultuaan asiakas päättää, onko korjaaminen järkevää. Hinnat ovat Mattolan mukaan kahdeksasta eurosta ylöspäin.

– Lähes kaikki pystytään korjaamaan, Mattola vakuuttaa.

Vetoketjun korjaaminen on suutarin perustyötä. Jos kengän vetoketju ei toimi, suutari vaihtaa uuden vetoketjun tilalle.

– Kengille yksinkertaisin ja helpoin konsti on vaihtaa vetoketju, Mattola sanoo.

Mattola ratkoo mattoveitsellä vetoketjun ompeleet pois, mittaa uuden vetoketjun ja liimaa sen paikalleen ennen ompelemista. Ompeleminen tapahtuu näppärästi suutarinkoneella, jonka tikin suuntaa voi vaihtaa ommellessa.

Moni miettii, mistä vetoketjun ompelemisen hinta syntyy. Taidosta. Vetoketjun vaihtaminen on kotiompelijalle varsin vaativa tehtävä.

– Ompeleminen on tässä kaikkein nopein työvaihe, Mattola myöntää.

Suutari voi myös muokata kenkiä vaikkapa väljentämällä vartta. Ikäihmisten kenkiin hän tekee muutoksia, joiden ansiosta kengät saa jalkaan helpommin.

– Ei mikään ole vaikeampaa kuin laittaa toiselle ihmiselle kenkää jalkaan, Mattola tietää.

Takkeihin ja laukkuihin saattaa riittää liu’un vaihtaminen. Liuku tai lukko on vetoketjun suljin, joka löystyy käytössä eikä se enää purista vetoketjun hampaita kiinni.

Some-kanavissa on niksejä, miten sulkijan saa korjattua puristamalla tai napauttamalla vasaralla.

– Sanotaan aika suoraan, että se on vain hetkellinen apu, Mattola sanoo.

Lukon vaihtaminen takkiin useampaankin kertaan kannattaa verrattuna siihen, että ostaa uuden takin.

Vetoketjuja vaihdetaan kokonaan varsinkin työvaatteisiin, jotka ovat kovalla käytöllä. Syy vetoketjun vaihtoon voi olla myös vaatteen halpuus.

– Vetoketju saattaa olla pari senttiä liian pitkä ja se on ommeltu vedättämällä, jotta se saadaan mahtumaan, Mattola sanoo.

Tämän voi itsekin todeta vetoketjusta, joka kupruilee ja aaltoilee keljusti.

Suutarin mielestä ei ole juuri eroa, onko vetoketju muovinen vai metallinen. Sen sijaan ulkonäöltään niitä on kahdenlaisia: joko spiraaliketjuja tai irtohammasketjuja. Nimistä voi päätellä ketjun ulkonäön, jos ei ole tullut tutkittua vetoketjuja tarkemmin.

– Kengissä spiraaliketju on parempi, koska se liukuu hieman paremmin, Mattola sanoo.

Suutari ehtii päivän mittaan korjaamaan monenlaista. On harmonikan hihnaa, ulkoilutakin vetoketjua tai koululaisten jumppapatjoja.

– Sitten kun missään muualla ei saa tehtyä, niin tullaan tänne, Mattola sanoo.

Vanhimmat kengät, jotka Mattola on korjannut, ovat 1940-luvulta peräisin olevat lapikkaat.

Mattolan mukaan on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä suutarissa tehdään. Se on kyllä yllätys.

– Tämä on osittain katoavaa kansanperinnettä, Mattola sanoo.

Hän ottaa kuitenkin esille EU:ssa läpi menneen lain korjausdirektiivistä, jonka mukaan kodinkoneiden pitäisi olla korjattavissa.

– Rikkoutuneiden tavaroiden korjausmentaliteetti on palaamassa eivätkä ihmiset halua vain kertakäyttöjuttua.

Suutarin luona käy enenevässä määrin myös nuoria asiakkaita.

– Suutari ei ole pelkästään vanhojen ihmisten etuoikeus. Nuoret ehkä tiedostavat kierrätysasiat paremmin, vaikka nuoriso ostaa myös sesonkituotteita.

Tähän aikaan vuodesta suutarissa tehdään talvikengille liukkauden torjuntaa. Pakkasella muuttuvat vaarallisen liukkaiksi kengänpohjat, jotka ovat muovisekoitetta.

– Muovi on liukasta, siksihän siitä tehdään liukureitakin.

Kunnon kumipohjallisten kenkien löytäminen voi olla vaikeaa. Suutari saa tehtyä liian liukkaista kengistä turvalliset vaihtamalla niihin pitävät kantalaput ja puolipohjat.

– Naisten saapikkaissa on usein muoviset kantalaput, jotka kannattaa vaihtaa.

Toinen suutarin tärkeä työväline on hiestauskone, jolla Mattola karhentaa kengänpohjan, jotta uusi puolipohja pysyy siinä liimalla kiinni.

– Hiestauskoneella voi myös kiillottaa, mutta minä teen sen mieluummin perinteisellä tavalla eli kiillotan käsin.

Kengän pohjiin voi myös lisätä nastoja. Joidenkin työkenkien pito saattaa heiketä, jos niitä käytetään myös kesäisin, jolloin pohjat pääsevät kosketuksiin hiekan kanssa.

Suutari voi lisätä nastoja myös nastakenkiin.

– Melkein kaikista nastakengistä puuttuu nastat ihan kannasta, vaikka juuri se kohta osuu maahan ensimmäisenä, Mattola on huomannut.

Suutari korjaa erilaisista materiaaleista valmistettuja kenkiä. Nyt kun on kunnon talvi, korjattavana on ollut myös huopikkaita.

Huopikkaisiin uusitaan pohjia tai korjataan pettäneitä liimauksia.

– Huopikkaita on yllättävästi liikenteessä. Niitä ei enää pidetä ei-muodikkaina.

Yksi materiaali on suutarin ehdoton suosikki.

– Ihanne on nahkakenkä totta kai.

Mattolan omat talvikengät ovat seitsemän vuotta vanhat nahkasaappaat.

– Huollan näitä pari kertaa kuukaudessa. Laitan myös ohuesti maalia ja lankkia kengänkärkiin, sillä ne kuluvat helposti.

Suutari myöntää, että uusien kenkien hankkinen ei ole alan ammattilaiselle erityisen helppo tehtävä.

– Ei ole itsestään selvyys, että kelpuutan kengät. Meillä miehillä sitä paitsi kengät tahtovat kestää kauan, kun hyvät hommataan.

Muutama vuosi sitten keinoaineista valmistettuja kenkiä oli myynnissä paljon. Suutarin kokemuksen mukaan suosio on hieman kääntynyt nahkakenkien suuntaan.

– Nyt ollaan pikku hiljaa kääntymässä pois halpatuontitavarasta ja ostetaan parempia kenkiä.

Laadun huomaa esimerkiksi kengän painosta.

– Halvan kengän rakennelma on tehty kevyeksi eli siinä ei ole kunnon perustuksia. Sama juttu kuin joku tekisi talon, jossa ei ole kunnon runkorakennelmaa, Mattola sanoo.

Kenkien hoitaminen on suutarin mielestä kaikkein tärkein juttu. Näin talvella nahkakengät kuivahtavat yhtä helposti kuin sormenpäät.

– Hoitoainetta kannattaa laittaa, jotta kengät pysyvät kunnossa.

Siistit kengät antavat huolitellun vaikutelman.

Suutarin ohje on, että kengät puhdistetaan kerran viikossa. Jos kengissä on likaa, se kannattaa pyyhkiä pois heti.

– Jos kengässä on irrotettava pohjallinen, se kannattaa nostaa ylös, jotta kenkä saa kuivahtaa.

Sieviläisellä Mattolalla on pitkä kokemus kenkäalalta. Hän on syntyisin Reisjärveltä, jossa ensimmäinen työpaikka oli Kenkäpaja. Siellä tehtiin perinnekenkiä eli supikkaita ja lapikkaita.

Kenkiä hän on tehnyt kaikkiaan kolmessa kenkätehtaassa 24 vuoden ajan. Viime 19 vuotta hänellä on ollut suutarinliike Ylivieskassa.

Kenkäalalle hän kouluttautui Nivalan ammattikoulun kaksivuotisella jalkinelinjalla armeijan jälkeen.

– Sillä tiellä ollaan, Mattola myhäilee tyytyväisenä.