maanantai 26.9.2022 | 00:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Tiina Ojutkankaan kolumni: Onko mitään yhtä tärkeää kuin minä? – Kun ihminen ei saa edes kuolla ilman, että jokainen yrittää ottaa oman palansa surua

Su 14.8.2022 klo 06:30

Nykyajassa on ilmiöitä, joista en pidä. Tällä viikolla on surtu, uutisoitu ja sometettu taiteilija Vesa-Matti Loirin kuoleman vuoksi. Loiri oli suurenmoinen taiteilija, jonka vaikutus ei lakkaa, vaikka tämän moniulotteisen taiteilijan sydän ei sykikään maan päällä. Itsekin saan kyyneleet silmiin erityisesti laulutulkinnoista.

Arvostan sitä, kun ihmisen lahjakkuus näkyy myös herkkyytenä eikä ylivertaisena oman osaamisensa esittelynä. Lahjakkuus sinänsä tulee annettuna. Sen valinnan, miten lahjakkuuttaan käyttää, tekee tai voi tehdä jokainen itse.

Meistä aika moni kuvitteli tunteneensa Vesa-Matti Loirin. Muodostamme käsityksiä ihmisistä ja elämästä sillä perusteella, mitä tiedämme heidän työstään, statuksestaan ja siitä, mitä julkisuudessa kerrotaan.

Osalla meistä sosiaalisen median tarjoama mielikuva itsestä on hyvin säänneltyä, ei välttämättä virheellistä, mutta vain osa koko totuudesta. Imuroin malliksi, että saan Instaan kuvan söpöstä koirasta ihmettelemässä mamman imurointia.

Ehkä suomalaisten sydämiin eläneestä Loirista tai Veskusta kuten moni sanoo, ei tiedetä kaikkea. Nykyään usein naureskellaan, että jos et ole somettanut jotain, sitä ei ole lainkaan tapahtunut. Perimmiltään ajatus ei ole välttämättä kovin hauska. Mutta ehkä (melkein) koko kansan Vesa-Matti Loirikin eli myös yksityisesti.

Itse julkaisen vähän erilaisia asioita Facebookissa ja Instagramissa kuin harvakseltaan Twitterissä. Sinne en ole tarpeeksi nopea ja fiksu. Toisaalta yritän elää kuten opetan: aina ei kannattaisi olla niin nopea tai tulee sometettua sellaistakin, mitä ei pitäisi.

Twitterissäkin vaivaa se, että hirmuinen määrä ihmisiä saa samaan aikaan ajatuksen samasta asiasta ja sitten mennään. Jokainen toistaa vuorollaan näkemyksensä keskiviikkoillan huippupelistä tai siitä, mitä Mika Aaltola sanoi A-Studiossa. Tai ei kai se näin olisi, jos liikkuisi oman kuplansa ulkopuolellakin.

Vesa-Matti Loirin kuolinuutinen levisi kuin kulovalkea. Uutisoinnin laajuus alkoi kuitenkin jossain vaiheessa hämmentää. Onko uutisellinen hoksnokkani jotenkin pettänyt? Loirin poismeno täytti medioiden verkkosaitit niin täydellisesti, että muuta ei meinannut päivään mahtua. Helsingin Sanomat ja Yle olivat sellaisessa valmiudessa kuin todella isojen uutistapahtumien hetkellä. Kritiikki ei kohdistu millään tavalla edesmenneeseen Loiriin. Se olisi kovin tökeröä.

Mutta se nykyajan ilmiö, jonka esiin nostamista pyydän anteeksi. Ällistyttävällä määrällä ihmisiä tuntui olevan joku yhteys ja kytkös ja yhteinen kokemus Loirista tai hänen kanssaan. Kuin kaikki olisivat halunneet tulla esiin Loirin tuttuna, entisenä rakastettuna, työkaverina tai yhteistyökumppanina.

Jotenkin tympäisee. Joskus tuntuu, että "minä" on maailman tärkein sana. Omien muistojenkin esiin tuomiselle on aikansa ja hetkensä.

Jokainen toistaa vuorollaan näkemyksensä keskiviikkoillan huippupelistä tai siitä, mitä Mika Aaltola sanoi A-Studiossa.

#

Kommentoi 2 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »