Paikallisuutiset

"Kuiva mikä kuiva" – Katso videolta, kun maakunnallisen yksinyrittäjäpalkinnon saanut toholampilainen Seppo Kulju puhaltaa koivuklapin tiehyeiden läpi

Seppo Kulju on toholampilainen matematiikan opettaja, joka heittäytyi täysillä puualalle. Hän myy polttopuuta ja rakennuspuutavaraa koko valtakuntaan.

Kun toholampilainen matematiikan opettajaSeppo Kulju sanoi ryhtyvänsä myymään rakennuspuutavaraa, häntä yritettiin toppuutella.

– Älä hulluja puhu! Haluaako joku tulla ostamaan sulta puuta, kun täällä rakennetaan vuodessa yksi koirankoppi ja kota, Kulju muistelee aikaa reilut kymmenen vuotta sitten.

Nyt hänellä on markkina-alueena koko Suomi.

Yritys myy ja välittää sahatavaraa, mitallistettua lautaa ja lankkua, ulkovuoripaneelia, polttopuita ja uniikkeja kotalaavuja. Työsuorituksina tarjotaan muun muassa pihapuiden kaatoa ja polttopuiden pilkontaa.

Hän aloitti yritystoiminnan nimenomaan polttopuiden myynnillä. Siinäkin Kuljua yritettiin toppuutella, mutta tämä osti kerralla sata hehtaaria metsää.

Sen jälkeen miestä ei paljoa kotona näkynyt. Koulupäivän jälkeen Kulju myi puuta.

– Yhtenä päivänä tytöt ja vaimo sanoivat, että sinulla on Seppo kolme lappua hatussa. Opetustyö, puutyö ja perhe, ja niistä kaksi saat valita.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Kulju oli tuolloin matemaattisten aineiden opettaja Toholammin lukiossa. Hän oli työskennellyt ensimmäisessä työpaikassaan 32 vuotta, ja osa opettajista sekä nykyinen rehtori ja nykyinen sivistysjohtaja ovat hänen entisiä oppilaitaan.

– Minulle ei jäänyt vaihtoehtoa. Ennen pitkään olisi tullut seinä vastaan, joten ihan hyvä näin.

Lapsuudesta rakas puuharrastus oli hyvää vastapainoa opettamiselle. Uhkakuvia oli kuitenkin ilmassa.

– Vuosina 2008 ja 2009 puhuttiin valtakunnallisesti, että pienet lukiot lakkautetaan. Minä olin rakentanut Toholammille talon ja päätin, että en lähde täältä kulumallakaan mihinkään, vaan kehitän työpaikan puiden kautta.

Toholammilla on edelleen menestyvä lukio, mutta Seppo jäi vuodeksi palkattomalle virkavapaalle 2021 ja sanoi itsensä irti vuonna 2022. Hän piti opetustyöstä ja sai aikaan paljon opettajan uran aikana.

Mainittakoon tässä Innovaatiot esille -kilpailun voitto vuonna 2006 ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön kannustuspalkinto vuonna 2008 matematiikan opetuksen kehittämisestä.

Mieltä lämmittää myös Tasavallan presidentin vuonna 2015 myöntämä Suomen Leijonan ansioristi.

Metsä ja puut ovat olleet kiinnostuksen kohteita pikkupojasta saakka. Pienenä hän sahasi rautasahalla pöllejä, joita hän kuljetti leikkirekalla. Nuorena miehenä hän käytti kymmenen kesää rakennuksilla kirvesmies-isänsä apuna.

Metsässä ihminen on yksin, ja siitä Kulju tykkää.

– Metsässä ulkomaailma on suljettu pois. Siksi olen aina tykännyt sahailla.

Sanottuaan itsensä irti opettajan työstä Kuljulla ei ole ollut varsinaista vapaa-aikaa. Puutyön imu on ollut niin kova.

Kun hän sai tiedon Keski-Pohjanmaan maakunnallisesta yksinyrittäjäyrittäjäpalkinnosta, kylmät väreet valuivat selkäpiitä pitkin.

– Teen tätä omaksi ilokseni, mutta haluan olla asiakkaalle hyödyksi. Myyn optimimittaista puutavaraa edullisella hinnalla. Hinta on kaikille sama, ostipa kilometrin tai viisi metriä.

Sepon puun täytyy olla hyvää, jos asiakkaat haluavat tulla ostamaan puutavaraa satojen kilometrien päästä. Tai he tilaavat sitä kotiin kuljetettuna. Kaikki järjestyy kyllä.

– Jotta saan kauempaa asiakkaita, minulla pitää olla isot varastot asiakkaalle oikean mittaista puutavaraa heti toimitukseen. Hukkapätkä on aina hukkaan heitettyä rahaa, hän sanoo.

Esimerkiksi neljän tuuman lankkua on kaikkia mittoja ja muita mitallistettuja lankkuja lähes kaikkia.

– Minulta löytyy katon tekijöille optimipituudet ruodelaudoista. Hyvä laskupää ja tieto rakentamisen käytännöistä auttaa tuottamaan asiakkaalle säästöä.

Höylääjäntiellä sijaitsevan yrityksen varastoissa on puutavaraa enemmän kuin ison kaupungin rautakaupassa. Kaikki puut ovat katon alla suojassa polttopuista rakennuspuutavaraan. Toimin niin, että laatu ei minulla huonone, eikä hävikkiä juuri synny.

– Olen puita peitellyt varmaan enemmän kuin omia lapsia, Kulju hymähtää.

Kun Seppo Kulju tekee polttopuita, niiden pitää olla paikkakunnan parhaita. Hän on suunnitellut tarkkaan, miten hän tekee työn ja saavuttaa parhaan lopputuloksen.

Keskeistä on kaataa puut talvella pakkaskelillä, jolloin on kuivaa. Puut tehdään kuormalavoille ja pinotaan kolmeen kerrokseen trukilla. Kentällä polttopuut saavat kuivua auringossa ja tuulessa siirtolavojen päällä.

Kaksimetriset pöllit Kulju halkoo halkomakoneella ja pilkkoo sitten klapikoneella sovitun mittaisiksi.

Loppuun saakka Kulju säilyttää polttopuut huolellisesti: puulavat on pinottu kahden siirtolavan päälle, jotta maasta tuleva kosteus ei pääse nousemaan puihin.

Tänä syksynä polttopuu on ollut arvossaan, sillä ihmiset ovat hankkineet polttopuuta paljon lisälämmitykseen taloihinsa. Se on selvää säästöä lämmityskuluissa.

Seppo tekee töitä yksin, mutta hän saa tarvitessaan lisätyövoimaa pyytämällä apua.

– Viime vuonna minulle tuotiin rekalla tavaraa joka viikko, ja Huhtalan Risto ja Tomi olivat naapurissa aina valmiina, hän kiittää.

Trukilla ei voi nostaa yli 3 000 kilon kuormia, joten tavaran purkamiseen rekasta tarvitaan pyörökuormaaja. Metsätöissä on apuna Matti Syri.

Paperityöt Seppo tekee kotona, joten yrityksen pihalla on vain ulkotoimisto. Se on Matti Syrin Sepon puista rakentama kotalaavu, jonka uniikin muodon hän on keksinyt palellessaan perinteisillä laavuilla lapin reissuillaan.

– Jos on huonompi päivä, niin istun täällä katselemassa ympärilleni ja maailma kirkastuu. Ei ole toista samanlaista.

Laavun katossa on neljä lapetta, joten sen muoto muistuttaa västäräkkiä tai häivehävittäjää. Ulkoaukko ja tulisija on sijoitettu niin, että ulkotoimistossa on lämmintä ja eikä savu juuri ohjaudu silmille.

Vuonna 1965 syntyneellä Kuljulla olisi noin kymmenen vuotta eläkeikään. Eläkkeelle jääminen ja toimettomana tyhjän päälle jääminen tuntui pelottavalta ajatukselta.

Nyt hänen ei tarvitse jäädä koskaan eläkkeelle. Koti sijaitsee noin kilometrin päässä, joten hän voi lähteä myymään puutavaraa vaikka sunnuntai-iltana.

Opettajanakin Seppo tykkäsi olla ihmisten kanssa tekemisissä.

– Haluan luoda kontakteja. Minulle sanottiin kerran, että lopeta se puhuminen ja myy vaan. Sinulta menee vuodessa monta työpäivää hukkaan.

Kaikesta huomaa, että puu on Kuljulle enemmän kuin työ. Se on luovuuden lähde ja keino kommunikoida.

– Kun olen Suomessa, ajattelen joka päivä puuta. Lapset eivät halua kuulla mitään puusta sattuneeesta syystä, hän sanoo.

Ulkomailla reissussa puuasiat pyörivät päässä vähemmän, mutta ei Seppo malttanut olla myymättä polttopuita kerran myös Antalyan lentokentällä.